torstai 26. huhtikuuta 2018

Avio-onnen rajat


Älä mene poisAyòbámi Adébáyò: Älä mene pois. (Stay with me.) Suom. Heli Naski. Atena, 2018. 300s.


Älä mene pois on kaunis ja kipeä romaani rakastamisesta, luottamuksesta, menetyksestä ja petoksesta. Teos sijoittuu 1980- ja 1990-lukujen Nigeriaan, jossa vallankumoukset ja muut levottomuudet ovat arkipäivää.



Älä mene pois on Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaani. Romaani herättänyt melkoisesti myönteistä huomiota ja se on ehdolla useisiin palkintoihin. En ihmettele tätä, sillä teksti pitää otteessaan ja puhuttelee myös toisenlaisen kulttuuritaustan lukijaa. Romaanissa yhdistyvät aivan upealla tavalla paikallisuus ja yleisinhimilliset tunteet ja kokemukset. 

Koko arvostelu on luettavissa myöhemmin Kiiltomadossa.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Lapsena Neuvosto-Virossa

Seitsemäs rauhan kevätViivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät. Suom. Eva Lille. Pokkari.  Tammi, 2011.

Viivi Luik kuvaa Neuvosto-Viron alkuaikoja 1950-luvun alussa. Toinen maailmansota on ohi, mutta vielä aikuisten muistissa, aivan kuin vanha Virokin.Viisivuotias päähenkilö ei ole itse kokenut sotaa eikä sitä edeltäviä aikoja, mutta aikuisten puheista toki kuulee jotain. 

Elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Isoäiti vie perhettä eteenpäin sodan jälkeisessä niukkuudessa ja uusien sääntöjen vallitessa. Lapsi leikkii ja on utelias, mutta helposti leikkeihin hiipii pelko. Kurkisteleeko joku ikkunasta? Rapisteleeko metsässä oksia joku ihminen? Onko pensaan alla ruumis?

Päähenkilö osaa jo lukea, ja hänellä on luettavanaan sekä vanhoja lehtiä ja lastenkirjoja että uusia neuvostoajan julkaisuja. Satujen lisäksi hän lukee reippaasta puuvillanpoimijasta, hyväntahtoisista Leninistä ja Stalinista ja elämästä onnellisessa neuvostomaassa.  Pieni tyttö elää nykyisyydessä ja hiukan tulevassakin, sillä hän on jo oppinut, että tulevaisuus on nuorten, jotka ymmärtävät uutta, eikä vanhojen, jotka haikailevat menneeseen.


Kirja vie mukanaan menneeseen aikaan, seitsemänkymmenen vuoden taakse. Paikka on Virossa, mutta monella tavoin tutulta elämänmeno vaikuttaa. 

Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1985, jolloin Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa. 

perjantai 6. huhtikuuta 2018

onnen kuplassa

Siri Pettersen: Kupla. (Bobla.) Suom. Eeva-Liisa Nyqvist. Jalava, 2018. 287 sivua.


Ehkä noin 12-vuotias (ikää ei mainita) Kine on perin pohjin kyllästynyt siihen, että on pakko nousta aamulla, mennä kouluun, käydä uimahallissa, syödä terveellisesti ja kaikkea muuta ikävää. Kine löytää hautausmaalta lasisen kuplan, joka kasvaa yön aikana isoksi. Kine pystyy kulkemaan kuplaan sisälle ja ulos, mutta kukaan muu ei pääse lasin läpi. Kaiken lisäksi kupla pystyy lentämään ja täyttää tytön kaikki toiveet. Siis hyvästi pakko ja orjuus! 

Pitemmän päälle vapaus ei kuitenkaan ole ihan niin hauskaa kuin aluksi on tuntunut. Tarina on hauska ja vähän opettavainenkin.

Varsinainen arvioteksti tulee Onnimanniin.
 

tiistai 3. huhtikuuta 2018

symbolien salaisuuksia

Kansikuva                          Dan Brown: Kadonnut symboli. WSOY, 2009.

Kirja osui käteen omasta hyllystä kun flunssaisena kaipasin jotain kevyehköä luettavaa. Olen varmaan lukenut aikaisemmin, vaikka en muista, juonenkäänteet arvasin kyllä aika sujuvasti.
Olen pitänyt esim. Da Vinci -koodista, vihjeet ja arvoitukset viehättävät. Tämä oli vähän liian "opettavainen", kun merkkien ym. taustoja selvitettiin useasti aika pitkään juonen ulkopuolella. Tehtävänsä kirja kyllä täytti, antoi muuta ajateltavaa kuin flunssan vaivat.
Lisäbonusta tuli tietysti siitä, että kirja sijoittuu Washingtoniin, jossa olen itse käynyt ja pystyin vähän hahmottamaan paikkoja.