lauantai 15. huhtikuuta 2017

Aboriginaalisatuja

aboriginalKuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aborinaalisatuja. Suom. ja toim. Sini Laurén. Savukeidas, 2015.

Ostin tämän kirjan kirjamessuilta. 146-sivuinen kirja sisältää 17 satua tai tarinaa. Monet tarinat kertovat eläimistä, monet ihmisistä, jotka kuuluvat tiettyjen eläinten klaaniin. Luonto on ankaraa ja sukulaiset myös, armoa ei juuri tunneta. Mielenkiintoisia tarinoita, jotka avaavat uusia näkökulmia maailmaan.

Miten kilpikonna sitten sai kilpensä? Kas, se tapahtui niin, että eräässä laaksossa eläimillä alkoi olla puutetta ruoasta. Ne lähettivät ensin kotkan, sitten muita eläimiä yhden toisensa jälkeen etsimään ruokaa, mutta kukaan ei palannut. Todellisuudessa jokainen niistä oli löytänyt ihanan laakson, jossa oli valtavasti ruokaa ja asukkaana vain yksi västäräkki. Västäräkki lupasi, että toisen laakson asukkaat voivat tulla hedelmälliseen laaksoon, jos kotka tai myöhemmin lähetetty eläin voittaisi sen painissa. Västäräkki oli kuitenkin laittanut maahan pystyyn kalan piikkejä, ja kun vastustaja horjahti, se jäi kiinni piikkeihin ja västäräkki nokki sen kuoliaaksi. Lopulta hitaana ja kömpelönä halveksittu kilpikonna lähti matkaan ja löysi saman laakson kuin muutkin. Ennen painia se kuitenkin laittoi itselleen puun kaarnasta rinta- ja selkäpanssarin, joiden avulla se ei jäänyt kiinni piikkeihin. Se sai tapetuksi västäräkin ja johdatti eläimet uuteen laaksoon, mutta siitä lähtien kilpikonnalla on ollut kilpi.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Japanilainen lastenkirja

ノンタン Nontan  


Kysymyksessä on japaninkielinen kuvakirja, jonka ostin japanilaisesta kirjakaupasta. Sarja on alkanut jo vuonna 1976, tämä joulukirja on alkujaan julkaistu vuonna 1978. Sachiko Kiyonon Nontan-kissa on siis suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin Hello Kitty. Sarjasta on tehty myös animaatioelokuvia eli animea.

Nontan-sarjassa on kymmeniä erilaisia kuvakirjoja, joista osa vauvakirjoja. Let's play -sarjan (johon minun kirjani kuuluu) ikäsuositus on kaksivuotiaasta ylöspäin. Voisi siis arvella, että on minun tasoani. Hidasta on japaninkielisen hiraganalla ja kataganalla kirjoitetun tekstin tavailu. Kuvien perusteella on onneksi helppo päätellä, mitä teksteissä kerrotaan.

Päähenkilö Nontan on kissa, neko ねこ.Kissalla on joulusukka, joka mukanaan se lähtee etsimään joulupukkia. Ensin se tapaa jänis-joulupukin, mutta ei saa siltä lahjaa sukkaansa. Seuraava pukki on karhu, sitten porsas. Kaikenlaisia joulupukkeja lentelee taivaalla, mutta kukaan ei anna lahjoja Nontanille. Nontan nukahtaa sukkineen puun alle eikä huomaa, että paikalle ajaa reessään kissa-joulupukki.Nontan on niin väsynyt, ettei pukki saa sitä hereille.Pukki ottaa Nontanin mukaansa rekeen ja vie sen kotiin omaan sänkyyn. Aamulla Nontan herää ja huomaa lahjasukassa olevan jotain. Se saa leikkiauton. Nontan kiiruhtaa ulos näyttämään autoa kavereilleen, joilla on kullakin omat lahjansa mukanaan.Kaikki iloitsevat ja leikkivät kuusen ympärillä.

Kaytän tämänkin Helmet-lukuhaasteeseen.
Kohta 22: Kuvitettu kirja
kohta 25: Kirjassa kukaan ei kuole
kohta 32: kirja on inspiroinut muuta taidetta (anime) 
kohta 37: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta 
ja kohta 41: Kirjan kannessa on eläin




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

torpantytön tarina

Raili Mikkanen: Karhun kumarrus. Otava, 1996.


Raili Mikkasen Karhun kumarrus kertoo 12-vuotiaasta Miinasta, joka menee tehtaaseen työhön. Forssan tehtailla valmistetaan kangasta, näppäräsormisen pikkutytöt solmivat katkenneet langat. Työtä tehdään kahdessa vuorossa, päivä- ja yövuorossa, molemmat pitkiä. Päivällä jokainen sai lautasellisen lämmintä keittoa. Yövuorossa olevien lasten piti käydä päivällä tehtaankoulua. Koulu oli pakollinen ja monille harmillinen rasite, mutta pikku Miinalle se oli ilo. Myös asuntolan oma sänky ja kaappi olivat ylellisyyksiä, joita ei ollut kotona.

Miina työskenteli myös naulatehtaassa ja piikana kotiseudullaan, mutta siirtyi sitten Helsinkiin, jossa hän työskenteli piikana (kotiapulaisena). Hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja halusi parantaa työläisnaisten asemaa. Myöhemmin hänestä tuli kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen naispuolinen ministeri.

Karhukin kirjassa kumartaa. Miinan äiti Leena, myöhemmin Sillanpään torpan emäntä, on katsomassa esiintyvää karhua. Seurassa oleva ystävätär kysyy, montako lasta Leena tulee saamaan ja karhu kumartaa kerran toisensa jälkeen, kaikkiaan yhdeksän kertaa. Seitsemännellä kerralla karhu kumartaa poikkeuksellisen syvään. Leena sai kaikkiaan yhdeksän lasta ja heistä seitsemäs oli Miina, myöhemmin kansanedestaja ja ministeri Miina Sillanpää.

Tämä kirja kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi siitä, millainen Suomi on ollut loppujen lopuksi varsin vähän aikaa sitten. Miina asui rakastavassa, mutta köyhässä perheessä. Miinan vanhemmat veljet kävivät palkkatyössä 8-vuotiaasta alkaen. Vaikka tehtaanisäntä oli edistyksellinen tarjotessaan lapsille kouluopetusta, lapset tekivät kuitenkin myös 12-tuntisia työpäiviä tehtaassa. Perheissä työskentelevissä piioilla ei ollut säännöllistä vapaa-aikaa eikä oikeastaan minkäänlaista oikeusturvaa.

Helmet-lukuhaaste:
45: Suomalaisesta naisesta kertova kirja
36: Elämäkerta tai muistelmateos