Lisää myytillisiä tarinoita
Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita, 2013.Kokoelma alkaa Shimo Suntilan raapaleella eli lyhytnovellilla, jossa on täsmälleen sata sanaa. Tällainen lyhyt muoto pakottaa tiivistämään, eikä se aina toimi. Vuosi tai pari sitten Suntila julkaisi blogissaan raapaleen päivässä, myöhemmin hän on julkaissut raapalekokoelman. Suntilan raapaleet olivat useimmiten erittäin hyviä, niin myös tämän kokoelman avausteksti "Sauna". Raapale tuo sadassa sanassaan lukijan silmien eteen vaikuttavasti kokonaisen tapahtumasarjan. Lyhyenä ja tiiviinä kuvauksena teksti tuo myös mieleen kansanperinteen uskomustarinat, joissa ei niissäkään ole tapana liikoja jaaritella.
Muista novelleista erityisesti jäi mieleen muutama. Anne Leinosen "Ken vainajia muistelee" käsittelee elävien ja kuolleitten välistä rajaa. Aihe on kansantarinoissakin paljon esillä, mutta Leinosen novellissa näkökulma on hiukan erilainen...
Mari Saarion novelli "Holvikirkon kanttorin poika" sisältää kansanuskomusten aineksia, mutta vie tarinan vielä siitä eteenpäin. Suosikkeihini kuuluu myös Eero Korpisen "Vainajan palmikko", jossa vastakkain ovat ihminen ja yliluonnolliset voimat. Mixu Laurosen vaikuttavan "Aallot"-novellin vaeltava päähenkilö tuo mieleen Sapkowskin noituri Geraltin.
Tarinoista löytyy folkoristin iloksi vainajien lisäksi mm. piruja, paroja ja rajahaltioita. Mielenkiintoinen ja onnistunut kokoelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti